Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Rukous ja esirukous

 

Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä (Bys.: ”iankaikkinen elämä, että uskoisitte Jumalan Pojan nimeen.”).

Tämä on se rohkea luottamus, joka meillä on häneen: jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.

Ja jos kerran tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä tahansa anommekin, tiedämme myös, että meillä on kaikki, mitä olemme häneltä anoneet.

Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, rukoilkoon, ja Jumala on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On myös syntiä, joka on kuolemaksi. Siitä en sano, että olisi rukoiltava.

Kaikki vääryys on syntiä, mutta on myös syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

 

 

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1. Joh. 5:13-17)

 

13. Johannes kirjoitti samaan tapaan evankeliuminsa lopussa (Joh 20:31). Tarkoitus on siis selvä: hän viittaa koko kirjeeseen eikä vain viimeiseen kappaleeseen. Usko johtaa uskovan elämään Kristuksen yhteydessä koko sen muuttumattomuudessa. 3:23:ssa apostoli puhui myös Pojan nimeen uskomisesta. Sen, joka tuntee Kristuksen, tulee "tietää", että hänellä on "iankaikkinen elämä". Lukijat siis ehkä tarvitsevat opetusta tästä vakuuttuakseen Jumalan sanan kautta, että heillä on iankaikkinen elämä, kun he uskovat Jumalan Poikaan.

 

Rukouksesta ja esirukouksesta

 

14. Rukousvastaukset ovat yksi lapseuteen liittyvä etu. Isä, joka ei kuule, välitä eikä vastaa lastensa pyyntöihin, ei ole mikään kunnon isä. Jumala ei ole sellainen, vaan häneen me voimme luottaa. Jae on johdatuksena pian annettavaan kehotukseen rukoilla toisten, etenkin syntiin langenneen veljen puolesta.

15. Tässä oleva lupaus toteutuu, jos jakeessa 14 mainittu edellytys on täytetty. Koska yhteytemme Kristuksen kanssa antaa meille turvallista luottamusta Jumalaan ja koska me tahdomme alistua hänen tahtoonsa, voimme olla varmat siitä, että epäitsekkäällä ja nöyrällä mielellä esitetyt rukouksemme ovat jo saaneet vastauksen. Rukous ei tarkoita sitä, että pakotamme Jumalan hyväksymään meidän tahtomme tai taivutamme hänen tahtoaan lähemmäksi omaamme. Sen sijaan se on ymmärrettävä niin, että me alistumme hänen tahtoonsa. Niinpä jokainen rukous on muunnelma tästä teemasta tapahtukoon sinun tahtosi. Odotukseen liittyy erään laista omistajan iloa siitä, mitä on annettu, vaikka sitä ei todellisuudessa ole vielä otettu vastaan.

16. Johannes ottaa puheeksi yhden tietyn rukousaiheen. Kyseessä on veli, joka tarvitsee apua syntinsä vuoksi. Pankaamme merkille, että kun apostoli mainitsee esimerkin rukouksesta, hän ei esitä sellaista asiaa, joka koskee meitä itseämme, vaan huolenpitoa toisesta ihmisestä. Rukous ei koskaan saa olla itsekästä. Apostoli puhuu kahdenlaisesta synnistä, joista toinen on kuolemaksi, toinen ei. Kuolemansynneistä on erilaisia käsityksiä: ne ovat syntejä, joista seuraa kuolemantuomio, syntejä, joista Jumala rankaisee kuolemalla (Apt 5:1-11) tai syntejä, joista rangaistaan erottamalla seurakunnasta, syntejä, jotka tehdään sen jälkeen, kun on tultu uskoon (Hebr 6:4-6). Viimeksi mainittu vaihtoehto tuntuu uskottavimmalta.

17. "Kaikki vääryys", esiintyipä sitä sitten kristityissä tai ei-kristityissä, on syntiä, mutta kaikki synti ei ole kuolemaksi. Synti on Jumalan tahdon rikkomista. Kun Johannes sanoo, että on olemassa syntiä, joka ei ole kuolemaksi, hän ei halua vähätellä synnin vakavuutta eikä tehdä sitä merkityksettömämmäksi kuin se on. Sen sijaan hän haluaa rohkaista heitä rukoilemaan niiden puolesta, jotka eivät ole tehneet kuolemansyntiä. Heillä on vielä toivoa, vrt. 1:8; 2:2.

 

Sivun alkuun

©2019 Missä mies kulkee? - suntuubi.com